Opettajakyselyn perusteella valtaosa opettajista luo itse tai ostaa omalla rahalla oppimateriaalia, sillä työnantajan tarjoamilla materiaaleilla ei kyetä vastaamaan oppilaiden tasoeroista johtuviin haasteisiin. Voisiko opettajien autonomiaa oppimateriaalien valinnassa entisestään lisätä?
Ennen kesälomien alkua mediassa julkaistiin useita eri näkökulmia liittyen oppimateriaalien laatuun, käyttöön ja hankintakäytänteisiin. Keskustelu sai alkunsa, kun viidettä luokkaa opettava Valtteri Puolitaival vertasi omia alakouluaikaisia koulukirjojaan nykyään opetuksessa käyttämiinsä. Hän totesi vaatimustason laskeneen. Helsingin Sanomien uutisoinnin myötä keskusteluun liittyi monia eri tahoja oppikirjailijoista kustantamoihin, jotka toivat ansiokkaasti esille, miten oppikirjan asema kouluopetuksessa on muuttunut vuosikymmenten aikana.
Vaikka keskustelu käynnistyi yksittäisen opettajan mielenkiintoisesta huomiosta, puuttui isoksi paisuneesta keskustelusta opettajien näkökulma; kuinka hyvin oppimateriaalit tällä hetkellä oikeasti toimivat opetuksessa ja pystytäänkö niiden avulla toteuttamaan opetussuunnitelman mukaista opetusta?
Vastaavatko oppimateriaalit oppilaiden tarpeisiin?
Koska Freeed tavoittaa merkittävän osan suomalaisista opettajista, päätimme luoda kyselyn, jolla kartoitetaan heidän kokemuksiaan oppimateriaalien toimivuudesta.
Freeedissä opettajat jakavat ja hakevat itse tuottamiaan oppimateriaaleja. Käyttäjädatan pohjalta olemme aistineet materiaalitarpeissa tapahtuneen muutoksia. Aiemmin Freeedistä haettiin lähinnä eriyttäviä ja aktivoivia lisämateriaaleja, mutta nykyään entistä enemmän myös laajoja oppikirjamaisia sisältöjä, joissa on paljon niinsanottuja perustehtäviä oppilaille.
Oppimateriaalikyselyyn vastasi 878 opettajaa ja tuloksista raportoi mm. Helsingin Sanomat. Kyselyn perusteella opettajat näkevät oppimateriaaleihin liittyvän kaksi suurta haastetta:
Ensinnäkin, oppilaiden taitotasojen erot ovat kasvaneet suuriksi ja merkittävän suurelle osalle oppilaista perusversiot oppikirjoista ovat liian haastavia.
Toisena haasteena on perustason tehtävien rajallinen määrä, eli esimerkiksi vieraan kielen oppimisessa tai matematiikassa koetaan, että tehtäviä tarvitaan enemmän, kuin oppikirjasta löytyy, jotta osaaminen ja rutiini vahvistuvat riittävälle tasolle.
Erilaisten oppijoiden huomioiminen lisää työmäärää olennaisesti
Oppilaiden välisistä taitoeroista kysyttäessä, 44 prosenttia vastanneista kertoo luokassaan olevan oppilaita, joille työnantajan tarjoaman oppimateriaalin käyttäminen on hankalaa tai mahdotonta. Suomen kielen osaamiseen liittyvät haasteet mainitaan useimmin oppilaiden välisistä eroista puhuttaessa.
Näissä tilanteissa opettajat kertovat joutuvansa muokkaamaan materiaalia helpommaksi, hakemaan vaihtoehtoista sisältöä Internetistä, tai tekemään itse helpompia materiaaleja. 85 prosenttia opettajista kertoo käyttävänsä itse haettuja tai tuotettuja oppimateriaaleja vähintään viikoittain, 44 prosenttia käyttää vaihtoehtoisia materiaaleja jopa päivittäin. Yli 40 prosenttia vaihtoehtoisia materiaaleja käyttävistä opettajista kertoo myös ostavansa lisämateriaalia omalla rahalla.
“S2- oppilaille joutuu yksinkertaistamaan, lukivaikeuksisille joutuu lyhentämään, joskus joutuu myös ylöspäin eriyttämään itse”
- Alakoulun opettaja, 10-14 vuotta työkokemusta
Työkirjat puuttuvat, katsomusaineet opetetaan omilla materiaaleilla
Oppilaslähtöinen tehtävien tekeminen vahvistaa osaamista, mutta vaikuttaa myös luokkahuoneen työrauhaan. Oman opettajakokemuksen pohjalta tiedän, että jos tekeminen loppuu kesken ja opettaja joutuu keksimään uutta tekemistä “lennosta”, levottomuus luokassa kasvaa nopeasti.
Osassa vastauksista mainitaan, että kustantamoilta tiedetään löytyvän lisätehtäviä sähköisistä materiaaleista sekä työkirjoista, mutta moni kertoo ettei näitä ole kustannussyistä hankittu, tai digimateriaalien käytössä on koettu haasteita ja lopulta jätetty käyttämättä. Työkirjojen puutteesta kerrotaan kyselyssä usein ja syyksi tähän mainitaan kustannussäästöt.
On hankala nähdä, että koulujen oppimateriaalimäärärahoja tultaisiin isossa määrin lisäämään. Mikäli budjetit eivät tulevaisuudessa kasva, on ratkaisuna joko kustannustehokkaampien hankintojen teko tai materiaalin ostaminen ja tekeminen opettajan omasta toimesta. Erittäin kuvaavan esimerkin opettamisesta ilman työkirjoja antaa alakoulussa pitkään opettanut opettaja:
“Ympäristöoppi on pelkkä digimateriaali, mikä on opettajalle työllistävää (tulostelen pöhkönä oppilaille materiaalin tehtäviä, leikkaan vihkoon sopivaksi) ja oppitunneista menee hirveästi vuoden aikana aikaa, kun oppilaat liimaavat materiaalia vihkoonsa. Kirjautumiset ym. tietotekniset haasteet olivat edessä jokaisella ym-tunnilla, joten lopetimme tunneilla pädien ja läppärien käytön. Ei pystynyt myöskään valvomaan, ovatko oppilaat oikealla sivulla materiaalissa (eivät kaikki tietenkään olleet). Nyt niillä tunneilla vain open materiaalilla mennään yhdessä. Lisäksi tehtäväkirjoja ei ole saatu historiaan, yhteiskuntaoppiin tai uskontoon. Elämänkatsomustiedosta tietysti puhumattakaan. Ope keksii pyörän joka vuosi uudelleen ja taas on monisteiden liimaus-showta.”
- Alakoulun opettaja, 5-9 vuotta työkokemusta
Onko oppikirjojen laatu muuttunut?
Median oppimateriaalikeskustelu on pyörinyt oppimateriaalien laadun ympärillä, joten yhtenä kysymyksenä halusimme selvittää, kokevatko opettajat laadun muuttuneen vuosien varrella.
Kyselyn perusteella näyttää siltä, että laatu on pysynyt suurimman osan mielestä samana. Eriyttävän materiaalin lisääntynyttä tarjontaa kiitellään, kun taas vaatimustason lasku saa jonkin verran moitteita.
Yhteenvetona opettajien kokemuksista oppimateriaaleihin liittyen voidaan sanoa, että haasteena ei niinkään ole materiaalin laatu vaan pikemminkin soveltuvuus nykypäivän haasteisiin. Vaikuttaa siltä, että eletään jonkinlaista muutosaikaa. Eriyttäviä materiaaleja on tarjolla enemmän kuin koskaan, mutta toisaalta ne eivät siltikään vastaa täysin tarpeeseen. Kirjoissa aiemmin olleita perustehtäviä on siirtynyt osittain nettiin ja tästä syystä työkirjoja jätetään hankkimatta. Online-materiaalit eivät kuitenkaan toimi aina yhtä sujuvasti kuin kynä-paperi tehtävät, johtuen teknisistä haasteista.
Ratkaisut
Tulevaisuudelle voi asettaa varovaisen toiveen, että opettajat saisivat vielä runsaammin autonomiaa oppimateriaalivalintojen suhteen. Vain opettaja itse tietää oppijoiden todelliset tarpeet ja kykenee valitsemaan tai tuottamaan sellaisia sisältöjä jotka näihin tarpeisiin parhaiten vastaa.
Itsenäistä ja joustavaa materiaalihankintaa voisi tukea esimerkiksi vastaavalla järjestelmällä joka on Italiassa on käytössä. Carta del Docente on opettajakohtainen 500€ lukukausikohtainen budjetti, jonka voi käyttää itsenäisesti oppimateriaalin hankintaan.
Jokainen oppimateriaalia luonut opettaja tietää kuinka aikaa vievää työtä hyvän sisällön tuottaminen on. Ideaalitilanteessa opettajalle budjetoitaisiin työaikaa, esimerkiksi päivä viikossa, oppimateriaalien luomiseen. Osa opettajista tekee jo siirtymää tähän malliin omatoimisesti ja kattaa menetetyt palkkatulot myymällä tuottamaansa oppimateriaalia kollegoilleen.
Kirjoittanut: Olli Vallo
Freeedin verkkokaupan vastaava
More posts like this
/w=1080,quality=90,fit=scale-down)
/w=1080,quality=90,fit=scale-down)
